Miten Liisasta tuli Siirilän tilan jatkaja

 Olen Liisa Lähdesmäki (os. Siirilä) ja syntynyt Seinäjoella sairaanhoitaja Salme ja maanviljelijä Tapani Siirilän esikoislapseksi. Kotini on ollut lapsuudessani ja on opiskeluiden ja Törnävällä  asuttujen vuosien jälkeen uudelleen ollut vuodesta 1989 Seinäjoen Kaanaanmaalla, Heikkilänkylässä. (yllä kuvassa perheeni neljää sukupolvea)

Perheeni kanssa palasimme kotimaisemiini 1989 rakentamalla talomme 4 sukupolven yhteisöön. Se antoi elämän rikkautta, jota ei mikään voi korvata. Isomummalla oli aina aikaa ja intoa jakaa kokemuksiaan. Erityisesti lapsilleni oli rikkautta elää monen sukupolven turvallisessa yhteisössä. Mumma nukkui pois 1999, äitini 2009 ja isäni 2015. Olen heille niin paljosta kiitollinen.

Lapseni ovat kasvaneet ja lentäneet maailmalle. Toimin vanhempieni omaishoitajana lähes 7 vuotta oman opettaja-työni ohella. Tein maatilan töitä ensin vanhempieni kanssa yhdessä ja sittemmin tyttäreni ja puolisoni kanssa. Olen halunnut aina tehdä kaikkia maatilan töitä. Se vaatii  monipuolista osaamista, mutta antaa valtavasti. Rakastan tuota työtä sukutilamme eteen, jossa olen nyt 5. sukupolvessa vuorossa.

Nuorena olin innokas liikunnan harrastaja ja urheilija. Yleisurheilu, juoksu oli minun juttuni. Rakastin juoksemista. Mitä pidempi matka sen paremmin pärjäsin kilpailuissa. Kilpailin tyttönimelläni, Liisa Siirilä, aina aikuisuuden kynnykselle saakka. Mitalejakin tuli ja kolhuja joskus kaatuessa. Metsissä ja maanteilla Auneksentien juoksulenkeillä saadulla kestävyydellä ja sisulla kivuttiin aina SM-tasolle ja piiriennätyksiin saakka. Tuo sisukkuus on jäänyt kaikkeen tekemiseeni. Pienestä ei luovuteta, jos asian kokee oikeaksi.

Uskon, että peräänantamattomuuteni ja kestävyyteni asioiden eteenpäinviemiseen on tullut geenien lisäksi juuri kestävyysurheilun kautta. Asiat vain vaativat pitkäjänteistä työtä. Nopeasti on vaikea kääntää suurta laivaa, mutta ajan kanssa se kyllä kääntyy!

Liikunta muuttui terveyden edistämisen ammattilaiseksi Jyväskylän yliopiston ja Helsingin yliopiston opintojen jälkeen. Liikunnan merkitystä en voi koskaan olla liikaa korostamatta. Se on hyvän elämän ehdoton must-juttu. Etenkin nyt, kun kaikki muu suunnitellaan ihmisille entistä helpommaksi. Me kun nyt vain olemme luotuja liikkumaan! Terveyttä tulee vaalia, se ei ole itsestään selvyys kenellekään.

Olen saanut tehdä työtä kotikaupungissani opettaja ammatillisella (Sedu) ja korka-asteella (Seamk) sekä terveydenhuollossa että sosiaalihuollossa sairaanhpoitopiirin hankkeiden kautta (Liikkumisreseptihake ja -kouluttaja) koko Etelä-Pohjanmaan alueella.

Luonto ja eläimet ovat olleet aina osa minua ja elämäni eliksiiriä. Paappojeni ja isäni hevosharrastus on moninkertaistunut minussa ja näyttää periytyneeni tyttäreenikin. Siksi hevoset kuuluvat vahvasti elämääni. Kasvatan kotitilallani SSIN -nimipäätteellä ratsuhevosia. Kasvateistani pisimmälle ovat päässeet kilpailevat aina kansainvälisellä huipputasolla. Yhtä iloinen olen kuitenkin nuorista ratsastajista, jotka kilpailevat seura-, alue- ja kansalisella tasolla saaden paljon kokemusta ratsastuksesta kasvattieni kanssa.